Days go by...

Viikko hurahtanut viimeeksi kun kirjoittelin. Ei voi muuta kun taas ihmetellä tätä päivien kulkua. On tullut tässä viime päivinä katseltua reilun vuoden takaisia valokuvia ja muisteltua Noan vauva-aikaa.. synnytys videokin tuli katsottua eikä tehnyt yhtään pahaa..aika kultaa muistot ;)

Tässä juuri kotiduttu sairaalasta

On tullut noita kuvia vähän otettua, lähes joka ilmeestä ja käden heilumisesta..nyt tulee otettua enää vaan silloin kun muistaa..

Alkaa yhteinen arki Noan kanssa lähestyä pikkuhiljaa loppuaan.. jatkuuhan se toki, mutta ei yhtä täyspainotteisena kun tähän asti. Ajattelin ruveta joulun jälkeen miettimään työkuvioita, koska tää talous ei taida enää pysyä pystyssä jos ei molemmat käy töissä. Monet itkut on itketty ja tullaan itkemään. Voin vaan kuvitella sitä päivää kun ensimmäisen kerran jätän Noan hoitoon.. tarvitsee ehkä purkillisen rauhoittavia..? :)

Jos jotain positiivistä pitää miettiä niin luulen sen kuitenkin tekevän meille molemmille hyvää.. ennemmin tai myöhemmin. Noa on ruvennut leikkipuistoissa ym. ottamaan paljon enemmän kontaktia muihin lapsiin, kaipaa ihan selvästi seuraa.. joten tämäkin ehkä hivenen auttaa asiaa vaikka pahaa se silti tekee, pyörittelisi asiaa sitten miten päin tahansa. On se niin mammanpoika <3 Tuntuu vaan niin hurjalta ajatukselta `irrottautua` tästä turvallisesta arjesta ja lähteä työmaailmaan opettelemaan taas alusta kaikki..

..Nyt nukkumaan ja aamulla alkaa joulusiivoukset..onneksi on ahkera apulainen ainakin imurin  varressa ;)