väsynyt, mutta onnellinen :)

Hiljaiseloa on pidellyt blogin osalta. Ei vaan ole riittänyt aika mihinkään ylimääräiseen jostain kumman syystä. Arki meillä on lähtenyt ihan hyvin sujumaan vaikka päivät kuluukin aika tohinalla. Riittämättömyyden tunteita on koettu ja mitä ne vielä tulee olemaan, en uskalla edes ajatella :D Jännityksellä odotan kun iskäläinen viikon päästä lähtee takaisin töihin.

Eniten varmaan haastetta arkeen tuo neidin syöminen. Hänellä on suulakihalkio ja syöminen sen vuoksi onnistuu vain pulloruokinnalla. Vaikka syöminen on lähtenyt hienosti käyntiin normaaleilla vellituteilla, on se erittäin hidasta. Pieniä määriä menee myös kerralla kun imeminen on vielä opettelua.
 
Tähän mennessä aika on kulunut pulloruljanssin pyörittämiseen, rintamaidon pumppailuun noin 2 tunnin välein ja neidin syöttämiseen. Jossain välissä pitäisi antaa myös aikaa Noalle ja tietysti hoitaa hänenkin tarpeitaan. Näistä ja kotiaskareiden hoitamisista olisi reilun viikon päästä selviydyttävä yksin ja se kieltämättä hieman mietityttää. Pitkää pinnaa ja hampaiden kiristelyä tarvitaan, mutta eiköhän sitä selviä pienen alku kankeuden jälkeen :) Iskäläistä olen varoitellut ettei lämmin ruoka ole ehkä aina tuoksumassa kun töistä palaa...

Tuntuu vieläkin uskomattomalta olla kahden lapsen äiti ja kyllä sitä rakkautta molemmille riittää aivan yhtä paljon vaikka sitä ensin epäilinkin. Harmittaa kun ei aina ihan kahtia repee, mutta hyvä se on Noankin opetella jakamaan huomio. Noa on ollut hieman vaisuhko, mutta silti reipas isoveikka. `Sikko` saa paljon pusuja ja paijailuja päivän mittaan, välillä hieman kovinkin ottein. Neiti on ihana ja sulattanut sydämen ihan täysin. Kovasti jo seurailee ympäristöä ja hymyjäkin ollaan bongailtu monet kerrat. Selvästi eläväisempi kun Noa vauvana. Mahavaivoista ollaan kärsitty kun niistä vellituteista pääsee niin helposti ilmaa mahaan, muuten Neiti on suht rauhallinen tyllerö :)