Aina ei voi voittaa!

En olisi uskonut miten pitkään imetyksen epäonnistuminen pyörii mielessä. Viikonloppuna pumppasin viime tilkan rintamaitoa tytölle kun määrät alkoi olemaan niin naurettavia. Päätin, että nyt saa loppua..mitä turhaan kun ei niistä määristä saa kun yhden annoksen jos sitäkään päivässä. Hyvinhän tuo neiti korvikkeillakin pärjää, mutta joka kerta uutta purkkia avatessa haikeus iskee.

Hölmöähän sitä on murehtia kun ei sille mitään voi ja vielä hölmömpää on ajatella mitä muut ajattelee, sellaiset ketkä eivät tiedä miksi en pysty lastani imettämään. Tekisi mieli siinä tilanteessa kertoa miksi annan maitoa pullosta. Niin tyhmältä kun se kuullostaakin.

Noan kanssa imetys sujui hienosti ja miten helppoa se olikaan. Yölläkin vain iskit tissin suuhun ja jatkoit unia. Maidot kulki aina mukana jos jonnekin lähdettiin, ei tarvinnut miettiä maidon lämmitystä tai muutakaan. Imetys -ainakin itseltäni sujui missä vain ja siitä jäi ihanat muistot.

Eipä sitä ajatuksilleen minkään voi, sitä imetystä vaan odotti niin paljon eikä osannut kuvitellakaan miksi se ei voisi onnistua. Pääasia kuitenkin, että tyttö saa ruokaa ja voi hyvin. 

Ainahan sitä jostain pitää murehtia!