perjantai 12. heinäkuuta 2013

Tälläistä tänään.

Iltaisin lasten mentyä nukkumaan (kun on aikaa ajatella) 
mietin usein miten onnellinen ja onnekas olen 
tällä hetkellä.

Tälläisiä fiiliksiä tuli harvoin ennen lapsia.
"Onnellisuus puuskia" :)

Lasten myötä olen oppinut nauttimaan
pienistäkin asioista, nauttimaan hetkistä
ihan eri tavalla kun aikoinaan.

Elämänasenne on aika lailla muuttunut
ja sitä osaa arvostaa. Oisko ikäkin 
tehnyt tehtävänsä..?! ;)

Lasten myötä olen oppinut myös pelkäämään.
Menettämisen pelko on usein läsnä.
Vaikka miten yrittäisi elää tässä ja nyt, 
ei silti osaa olla miettimättä kaikkea ikävää
mitä voisi sattua tai olla.

Joka päivästä osaan kuitenkin olla kiitollinen.
Joka ilta kun olen saanut nuo pienet rakkaudet
nukkumaan, olen kiitollinen siitä, että olen saanut
taas yhden päivän lisää suukottaa noita pieniä
varpaita ja pieniä poskia.
Kuunnella Pikkumiehen ihania höpötyksiä ja seurailla
Neidin ihania ilmeitä. Kokea sitä
aitoutta ja pieniäsuuria ihmeitä heidän
kanssaan.

2 kommenttia: