Tälläistä tänään.

Iltaisin lasten mentyä nukkumaan (kun on aikaa ajatella) 

mietin usein miten onnellinen ja onnekas olen 

tällä hetkellä.

Tälläisiä fiiliksiä tuli harvoin ennen lapsia.

"Onnellisuus puuskia" :)

Lasten myötä olen oppinut nauttimaan

pienistäkin asioista, nauttimaan hetkistä

ihan eri tavalla kun aikoinaan.

Elämänasenne on aika lailla muuttunut

ja sitä osaa arvostaa. Oisko ikäkin 

tehnyt tehtävänsä..?! ;)

Lasten myötä olen oppinut myös pelkäämään.

Menettämisen pelko on usein läsnä.

Vaikka miten yrittäisi elää tässä ja nyt, 

ei silti osaa olla miettimättä kaikkea ikävää

mitä voisi sattua tai olla.

Joka päivästä osaan kuitenkin olla kiitollinen.

Joka ilta kun olen saanut nuo pienet rakkaudet

nukkumaan, olen kiitollinen siitä, että olen saanut

taas yhden päivän lisää suukottaa noita pieniä

varpaita ja pieniä poskia.

Kuunnella Pikkumiehen ihania höpötyksiä ja seurailla

Neidin ihania ilmeitä. Kokea sitä

aitoutta ja pieniäsuuria ihmeitä heidän

kanssaan.