sunnuntai 4. elokuuta 2013

3.8.2013

"Vielä tänään sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet, kestääkö se askeliesi painon.
Vielä tänään tarraat kiinni äidin ja isän käteen ja
liikut samaan tahtiin heidän kanssaan.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on jo
lupaus huomisesta;
Minä menen, minä juoksen, minä lennän eteenpäin!
Pysykää perässä, olen matkalla seikkailuun.."

Vietettiin eilen maailman rakkaimman pikkutytön 1-vuotis juhlia.


Juhlat meni hienosti. Onneksi mummo oli täällä auttelemassa
järjestelyissä, en tiedä miten olisin muuten saanut kaikki
ajallaan tehtyä. 

Juhlakalu sai ihania lahjoja ja päivä oli ikimuistoinen.
Illalla nukkumaan käydessä palasin vuoden aikaisiin 
tapahtumiin. Vaikka olin maailman onnellisin pienestä
tytöstä, silti kova huoli ja pettymyskin valtasi mielen.
Pettymys siitä, etten voi imettää. Itkin ja nauroin
vuorotellen. 

En voinut kuvitella, että sain tytön. Tytön, josta aina
olin haaveillut. Itkin onnesta ja sydän meinasi
pakahtua tuosta pienestä ihmeestä.
Itkin myös huolesta. En tiennyt mitä kaikkea
on tiedossa. Sen tiesin, että jossain vaiheessa
edessä on leikkaus. 

Kyllähän siinä alkuun oli onnentäyteisten hetkien
keskellä huolta ja murhetta vielä monien 
viikkojen jälkeenkin. Näin myöhemmin
ajateltuna oli hyvä, etten tiennyt kaikkea heti sairaalassa.
Kuten sitä, että halkioon voi liittyä paljon eri
sairauksia. Tulipahan tuota monet yöt valvottua
miettiessä eri diagnooseja kun tämän sain selville.

Päivät meni tarkkaillessa erinäisiä ja kuviteltuja
oireita. Tähän mukaan tuli vielä hengitysvaikeuksia
ja yöt meni myös tarkkaillessa saahan tyttö tarpeeksi happea.
Huoli oli siis jatkuvasti läsnä. Onneksi turhaan, kaikesta
selvittiin hienosti ja Nella kehittyi ikätasoisesti ilman
mitään liitännäis sairautta. Hengitysvaikeudetkin
helpottuivat itsestään eikä niiden puoleen tarvittu mitään
toimenpiteitä. Nyt itse halkio ei näy meidän arjessa
enää mitenkään eikä sitä edes muista juuri enää.

Vuoteen on mahtunut paljon myös onnea.
Onnellisia hetkiä. Rakkauden täyteisiä päiviä.
Iloa. Enkä vieläkään voi ymmärtää miten olen
ansainnut tämän kaiken. Saanut elämääni
kaksi maailman ihaninta pientä ihmettä :`)



Kahvipöytä.



Herkkupöytää.

Lahja keittiö.

8 kommenttia:

  1. Oi mitä herkkuja, varsinkin tuo kakku! Oliko koristelu hankala tehdä?

    Teillä on kyllä ollut vähän erilainen alku huolineen. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja Nellasta on kasvanut ihastuttava isopieni mimmi!

    Millä viikolla Nella muuten syntyi? Mietin, että eikö me käyty silloin ed. päivänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytekakku tilattiin kahvilasta, en saisi tollasta ikinä ite tehtyä :)
      Nella syntyi 39+2 ja tosiaan seuraavana päivänä teidän kyläilystä.

      Poista
  2. olipas ihanat synttärit ja aivan ihana postaus!!!

    VastaaPoista
  3. Nätit juhlat on kyllä teillä ollut. ^^ Onneks tyttönen on tätä nykyä hyvinvoiva pieni prinsessa. Paljon onnea! :)

    VastaaPoista
  4. Onnea Nellalle ♥ On kyllä tosi kauniit herkut, ja ihana lahja!

    VastaaPoista
  5. Onnea neidille! Miten ihanasti vaaleanpunaista :)

    VastaaPoista
  6. Oi mikä mekko ja ihanan hempeän vaaleanpunaista! :) sainkin tästä kivoja ideoita meidän neidin 1v synttäreille (jotka on kyllä puolen vuoden päästä...) liityin lukijaksikin:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille :)

    ja tervetuloa seurailemaan Cariina!

    VastaaPoista