Oon kyllä niin onnellinen, että isovanhemmat on meidän elämässä mukana ja saadaan
jakaa tätä vanhemmuutta heidän kanssaan. Aina saa apua kun pyytää ja lapset saavat viettää heidän kanssa aikaa.
Noan syntymän jälkeen meni pari vuotta kun ei pidetty isäni kanssa mitään yhteyttä.
Hän asuu eri paikkakunnalla naisystävänsä kanssa, mutta ei kuitenkaan kun 40km päässä.
En tiedä mikä meidän väleihin tuli, väärin ymmärrystä puolin ja toisin typeristä asioista.
Noin vuosi sitten tartuin puhelimeen ja soitin ja kysyin missä mättää? Olisi hienoa, että lapset
oppisivat tuntemaan myös ukin.
Saatiin asiat "sovittua" ja sovittiin, että nähdään. Mentiin lasten kanssa kylään ja oltiin
tervetulleita. Ukki otti lapset heti omakseen ja huomasi miten nautti heistä. Isäni on aina rakastanut lapsia ja tykkää järjestellä lapsille kaikenlaisia pelejä ja leikkejä. Muistan lapsuudestanikin kun iskän kanssa tehtiin uusia juttuja ja hän keksi aina tekemistä. Mölkkyä pelattiin paljon ja erilasia pelejä muutenkin. Aina oli jotkut kisat pystyssä palkintoja unohtamatta.
Viime sunnuntaina käytiin taas ukkia moikkaamassa. Ukki oli ostanut lapsille hiekkalaatikon joka viriteltiin meidän takapihalle. Oli mukava jälleen nähdä kun lapset oli ukin "kimpussa" vaikka harvemmin nähdäänkin. Ukki jaksaa aina hassutella!
Äitini ja hänen miehensä kanssa ollaan eniten tekemisissä. Jos mummo ei ole päivään pariin nähnyt lapsia niin puhelua tulee, että pitäisi nähdä..ikävä on kova :)
Käydään usein kylässä tai sitten ollaan muuten vaan yhdessä. Tänään mummo ehdotti, että mentäisiin hoploppiin ja niinhän lähdettiin :) Nella on ihan mummon tyttö, aina pitää päästä mummon syliin ja äiti saa silloin olla kaikessa rauhassa.
 |
| Väsynyt leikkijä mummon sylissä. |
 |
| Hoplopissa. |
Miehen vanhempien kanssa myös nähdään silloin tällöin. Ovat meitä paljon auttaneet ja varsinkin papasta on ollut suuri apu kun on kuskaillut Noaa kerhoon.
Kiitos, että olette olemassa ja meidän elämässä! :)
