maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viikonlopun kuulumisia.

Perjantaina haettiin iskä junalta ja samalla vähän juhlittiin iskän synttäreitä. Tehtiin iskälle kakku, mokkapaloja ja pizzaa synttäreiden kunniaksi.





Itselläni viikonloppu vierähti töissä iltavuoroissa kotihoidossa. Sain opiskelijan mukaani, joka sattui olemaan lapsuudenystäväni. Meiltä sujui hommat oikein rattoisasti :)
Ensi viikonloppu meneekin sitten vuodeosastolla. Keikkahommissa on kivaa, että itse saa valita paikat. Ei ehdi kyllästyä. Olin ennen lapsia kotihoidossa ja tykkäsin kyllä, mutta en kuitenkaan sitä hommaa haluaisi aina tehdä. Vuodeosastoista nyt puhumattakaan. Toivottavasti syksyllä saan sitten niitä hommia mitä kuvittelen myös tulevaisuudessa tekeväni.

Noa on ollut kuumeessa perjantaista lähtien. Yskimistä ja ryystämistä tässä onkin kuultu ihan kyllästymiseen asti. Aamulla oli vielä lämpöä ja raukka on joutunut olemaan sisällä jo kolmatta päivää :( Nellalla oli myös aamulla kuumetta ja minulla myös. Pitkiä päiviä taas tiedossa...

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kiireen keskellä.

Rakastan kotona olossa sitä kun ei ole kiire minnekään. Ei tarvitse kulkea kello kaulassa vaan voi tehdä asiat aamulla kaikessa rauhassa. Ja jos jonnekin lähdetään niin voi nimenomaan rauhassa lähteä.
Olen varmaankin liiaksi jo tottunut siihen, ettei kelloa tarvitse kytätä tai laittaa sitä edes soimaan.

Noan kerho aamuina kiire tulee lähes aina. Kerho alkaa vasta klo 9 ja tuntuu, että aina sitä lähtöä saa tehdä hirveällä töhinällä. Mukaan kun on tullut Noan vetkuttelu joka asiassa. Saattaa sanoa kun ollaan jo vaatteet puettu, ettei haluakaan lähteä kerhoon.
Usein huomaan pinnan kiristyvän siinä vaiheessa kun tuntuu ettei mikään edisty vaikka on sanonut asiasta jo monta kertaa. Sitten jälkeenpäin tulee mietittyä, että olisi pitänyt ottaa ihan rennosti, hyvinhän sitä kerettiin. Turhaa stressaamista vaan.

Tänä aamuna juuri mietin, että mitähän tämä sitten on kun lähdetään joka aamu. Töissä pitäisi olla vaikka seitsemältä. Ei kuullosta ollenkaan kivalta. Lasten kanssa lähtö ei käy hetkessä ja koiratkin pitäisi aina jossain välissä keretä ulkoiluttaa.

Tottuuhan siihen varmaan nopeasti lapset kuin aikuisetkin. Mutta onhan se aika suuri muutos kaikille sitten syksyllä kun opetellaan uudenlaista arkea aikataulun kanssa.
 


Löysin ainakin meillä toimivia vinkkejä nopeisiin lähtöihin :)

Vinkkejä hyvän aamun reseptiin:
  • vaatepinkat ja reput valmiiksi jo illalla
  • koko perhe ajoissa nukkumaan
  • herää itse ensin, laita kaikki valmiiksi ja herätä lapset
  • muista oma asenne, hyvä mieli tarttuu!
  • aloita lasten aamu rauhallisella halimistuokiolla
  • ohjaa lapset aamutoimiin hyväntuulisen jutustelun ohessa
  • istahda lasten kanssa aamupalapöytään muiden aamutoimien jälkeen.
 täältä

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pian n e l j ä.

Merirosvo asuu sängyn alla,
oven takana aaveita on.
Lohikäärme istuu ikkunalla,
mielikuvitus mittaamaton.
Sinä kummastelet pilven teitä,
kuiskaat korvaani salaisuuden.
leikkaat paperista enkeleitä,
lapsenuskoasi ihmettelen.
Tämä elämä on sinun, ei kenenkään muun,
pieni poikani huhtikuun.
Tämä elämä on sinun, lainaksi vain
Sinut vierelleni sain;
Sinä katsot niin avoimin silmin,
vailla epäilyksen häivääkään.
Sinun maailmasi on niin kaunis väreissään.
Kun on tullut sinun aika mennä,
taakse jättää leikit huolettomat,
lennä rohkeasti, poika lennä!
-Kädet suuret meitä kannattavat.
– Pekka Simojoki -

Ens kuussa juhlitaan Noan synttäreitä.
Ja tää joka vuotinen sama virsi, miksi aika rientää niin nopeasti. Ihan pienessä ajassa taas tuntuu, että tuo poika on muuttunut hurjasti. Mielikuvitus on ainakin kasvanut ja leikit laajentuneet.
Majaa rakennellaan päivittäin ja tavaroita kuskaillaan ympäri kämppää. Majassa tehdään käärmeelle pesää kaikista kodin tyynyistä ja hoivaillaan sairaita (pehmolelu) käärmeitä. Majassa ollaan myös hirviöitä ja lohikäärmeitä piilossa. `Äiti tykkäätkö hirviöistä?`
`Missä lohikäärme asuu?`
Käärmeen koti.
Mielikuvituksen kaverina, oma tahto on myöskin kasvanut. Aikamoisia taisteluita saa tuon käppänän kanssa jo käydä. Kauhulla vaan odotan murkkuikää...
Lähtemiset jonnekin kestää nykyään _kauan_. Saa houkutella ja odotella leikkien lopetusta. Sitten keksitään jo jotakin muuta ja taas odotellaan. Sitten taistellaan vaatteista. `EII farkkuhousuja!` -tulee ensimmäisenä vaikka niitä ei oltaisi laittamassakaan. Paitsi jos Iskällä on farkut niin sitten ne kelpaa.
Ei sitä haalaria eikä niitä hanskoja. Joskus pitää saada sukkahousut niin kun siskollakin on. Joskus mekko.

Ja kun suututaan, ovet paukkuu. `Äiti on tyhmä, lapsia ei saa komentaa` `Mene pois!`
`Muutan varmasti mummolaan!`
Hetken päästä tullaan kertomaan miten kovasti suututtí ja nyt ei suututa enää :)

Välillä töhlötetään kun tuulispää ja matkitaan kaikkea mitä sisko tekee ja välillä käydään järkeviä keskusteluja ja mietitään maailman menoa.

4-vuotiaan maailma on hyvin mielenkiintoinen. Vaikka välillä saa kiristellä hampaita useita kertoja päivässä niin ei tarvitse kuin pieni hymy tai `äiti, anteessi kun mie olin tuhma, laspet vaan joskus on tuhmia, teidän aikuisten tarvii vaan ymmärtää` -höpinät, saa pian kyllä unohtamaan pienemmätkin murheet. Äiti on ihan myyty :`) onhan tuo vaan useasti niin ihana kaiken uhmailun keskellä!

2v 3kk.

3v
Raitiovaunu on uusin lelu. Ostettiin viikonloppuna anttilasta. Se piti saada kun sellasia on siellä missä iskä nyt on. Lelu kulkeekin joka paikassa mukana ja on yölläkin unikaverina. Metrot ja raitsikat on nyt kova juttu! :)


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kutsumaton vieras..

Ensimmäinen viikko takana yh-arkea, nopeasti meni. Nella sai la-su yönä mahataudin, joka iski iskälaiseen maanataina. Itse sain torstai aamuna. Ei ollut mitään herkkua yksin lasten kanssa. Aamu meni makoillessa sohvalla ja toivoessa, että lapset leikkisivät sulassa solussa ja jaksaisivat keskittyä lastenohjelmiin. Oma olo oli ihan hirveä ja siinä pitkin päivää pyörtyilin. Noa taisi hieman olla hädissään kun äiti hoiperteli seinistä kiinni pitäen naama kalpeena.

Iltapäivästä Mummo tuli meitä sitten auttelemaan ja oli yötäkin. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman apua tuon pyörtyilyn takia..

Perjantaina olo oli jo parempi vaikka ruoka ei oikein edelleenkään maistu. Noa pääsi tänään mummolle yökylään, toinen oli onnesta soikeena kun oli odottanut sitä pitkin viikkoa.

Tämä viikonloppu menee toipuillessa, toivottavasti Noa välttyy taudilta.





keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Puhu äänellä jonka kuulen..


`Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu 
ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin
ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu..`

Tää biisi jotenkin kolahti. Ei ihan heti, mutta parin kuuntelu kerran jälkeen.
Kuuntelen musiikkia melko harvoin ja saatan jotain tiettyä biisiä kuunnella monta kertaa päivässä kunnes kyllästyn ja unohdan..

Tätä kuunnellessa palautui mieleeni aihe, mistä on pitänyt monet kerrat kirjoittaa.
Oon aina ollu huono puhumaan tunteistani. Pään sisällä pyörii asioita mitkä haluaisi ääneen sanoa, mutta se tuntuu vaikeelta.

Parisuhde tästä `puhumattomuudesta` kai eniten kärsii. Miten vaikeaa on kertoa toiselle, että oletpa ihana! Kiitos kun olet siinä. Rakastan sinua. Edes joskus. Tai ystävälle kertoa miten paljon hän merkitsee. Minun suustani niitä kuulee harvoin.
Toisilla ne varmaan tulee ihan luonnostaan, jopa päivittäin. Parisuhteen alkuhuumassa monia kertoja päivässä?

Itse en ole mikään ällöromanttinen. En todellakaan kaipaa mitään lässytyksiä jatkuvasti, mutta edes joskus oikealla hetkellä olisi mukava sanoa toiselle jotain omista tunteistaan.

Lapsille tunteista puhuminen tulee luonnostaan, monia kertoja päivässä. Haluan, että oppivat itsekin niitä kertomaan. Noa ainakin sanoo usein äitiä rakastavansa :`) ..vielä.

Tässä on siis oppimista ja halua muuttua. Eihän sitä koskaan tiedä milloin täällä eletään viimoisia hetkiä ja silloin niistä tunteista on myöhäistä puhua ja sanomatta voi jäädä paljonkin.



Onko kohtalotovereita? :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vaihtelua päiviin.

Tällä viikolla tutustutaan ikävään. Meidän isi aloitti kolmen viikon mittaisen koulutus jakson Helsingissä. Viikonloppuisin tulee kotona käymään. Ikävä varmasti tulee, mutta onhan tää ihan jännää vaihtelua huolehtia yksin tästä arjen pyörityksestä.
Mielenkiinnolla odotan miten lapset reagoi iskän poissa oloon.

Oltiin viime viikolla yksi yö ystävillä Helsingissä. Ihan kun lomalla olisi ollut, lapset leikki keskenään eikä kukaan roikkunut jatkuvasti lahkeessa. Meillä oli tosi mukava ja piristävä reissu.
Käytiin tutustumassa snadistadiin, joka oli kiva paikka. Noa ei olisi malttanut pois lähteä vaikka oltiin useampi tunti.

























Saan meille silloin tällöin pari hoitolasta. Huhtikuun alusta kai useamman kerran viikossa. Noa odottaa jo kovasti kaveria, joka on samanikäinen. Toinen tytöistä on 10kk vanha. Ihan mukavaa vaihtelua sekin, lapsilla on ainakin seuraa :)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Viikko kuvina

Syötiin välipalaa majassa.
Noa lähdössä isomummon synttäreille.
Nella serkkunsa synttäreillä kokkaus puuhissa..
ollaan tehty kampauksia.
Hoivailtu sairasta imuria...
Imetetty vauvaa.

Vaihdettiin olkkariin uudet verhot. En vielä tiiä tykkäänkö niistä. Kaipasin vaan jotain kevyempää verhoa kevääksi.

Matkalla mummolaan.


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kahvittelua ja kirppislöytöjä.

Nellan leikkauksesta on kulunut 2 viikkoa. Vietiin veikka kerhoon aamulla ja suunnattiin kahville.

Kaksin käsin pullaa!!!



Aamupalalla Nella sai leipää, se ilme olisi pitänyt kuvata ja se kun sai kahden viikon tauon jälkeen hammasharjan käteensä. Onnellisempaa ilmettä saa hakea! :)

Samalla reissulla poikettiin kirppiksellä ja löysin neidille läjän kenkiä muutamalla eurolla.


Viime viikolla löysin Nellalle lennen välikausipuvun k a h d e l l a   e u r o l l a
ja oli melkein uusi. Menee kakkospukuna huonommilla keleillä. Kannattaa ravata noita kirppiksiä, joskus kahdestikin viikossa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa.

Tylsimmät kuukaudet on ohi ja nyt voi alkaa odottelemaan kevättä ihan tosissaan.
Energiaa on vaikka muille jakaa ja mieliala alkaa tasaantua. Huomaa, että kun on jotain suunnitelmia
eteenpäin niin on paljon helpompaa ja osaa nauttia tästä arjestakin eri tavalla.
Pitkään on nuo opiskelu/työasiat asiat vaivanneet ja nyt on joku päämäärä niillekin.


Viikonloppuna käytiin puistoilemassa.
 Kesää kohti :))